1.7.2018

Esirippu

Agatha Christie
Esirippu

WSOY 1976 (SSKK 1976)
Curtain 1975

”Esirippu laskeutui Agatha Christien kohdalla talvella 1976. Vain neljännesvuotta aikaisemmin hän päästi markkinoille tämän vuonna 1940 kirjoittamansa kirjan, jossa myös hänen kuuluisin luomuksensa, belgialainen mestarisalapoliisi Hercule Poirot, vetää viimeisen henkäyksensä. Tapahtumien näyttämönä on sama harraskartano kuin Christien esikoisdekkarissa Stylesin tapaus (Sapo 116). Styles toimii nyt täysihoitolana, ja Poirot on yksi sen vieraista. Mon cher Hastings, ikämiehiä jo hänkin, kuvittelee viettävänsä viehättävän pikku loman ystävänsä seurassa. Mutta Poirotilla onkin aivan muuta mielessä. Salaperäinen murhaaja X. Ja varma tietoisuus siitä, että Styles tulee vielä kerran olemaan häikäilemättömän rikoksen näyttämönä.”

Täyshoitolan vieraisiin kuuluu erilaisia tyyppejä, heidän joukossaan tohtori Franklin, jolla on erikoisia mielipiteitä. ’Käsitykseni mukaan noin kahdeksankymmentä prosenttia ihmiskunnasta pitäisi karsia.” Hän on tartuttanut tällaisen ajattelutavan myös assistenttiinsa, Hastingsin tyttäreen Judithiin. ”Käyttökelvoton elämä, hyödytön elämä – sellaiset pitäisi lopettaa.”
Agatha Christie kirjoitti Hercule Poirot -sarjansa päätöstarinan vuonna 1940, mutta päätti julkaista sen vasta kirjoitettuaan useita muita Poirot-kirjoja. Agatha on mestari kirjoittamaan yllätyksellisiä loppuja tarinoihinsa. Tämän kirjan loppu vie kyllä voiton kaikista!

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa  7-8/1976: "Puolisen vuotta ennen kuolemaansa Christie julkisti pöytälaatikkoteoksen vuodelta 1940. Siinä hän, ilmeisesti välttääkseen muiden tekemät Poirot-jäljitelmät, sallii suuresti heikentyneen Poirotin kuolla luonnollisen kuoleman siinä samaisessa kartanossa, jossa tuo pienikokoinen belgialaissyntyinen mestarisalapoliisi ja hänen watsoninsa, Hastings suorittivat ensiesiintymisensä (Stylesin tapaus). Siihen nähden, että esirippu on kirjoitettu tekijänsä luomiskauden keskipäivän kukoistuksessa, se on merkillisen teoreettinen ja väsähtäneen tuntuinen sekä pohjakuvioltaan että teeman kehittelyltään. Ehkäpä se onsin on tekijästä käsin tahallistakin, ovathan sekä Poirot että hänen kertojansa Hastings tässä vaiheessa kumpainenkin elämänsä iltapuolella. Pitkästyttävä Agatha Christie oli uransa varrella harvoin, mutta tämän äärellä ennätin haukotellakin."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti