2.7.2018

Kuolleen miehen huvimaja

Poirot (David Suchet)
Agatha Christie
Kuolleen miehen huvimaja

WSOY 1975 - Sapo 179
Dead man's folly 1956

”Äveriäs rahapohatta sir George Stubbs on päättänyt järjestää kartanonsa maille oikean kyläjuhlan, jossa jokainen halukas saa parin shillingin pääsymaksua vastaan osallistua ainutlaatuisen vetävään ohjelmanumeroon, murhaajanetsintäleikkiin. Tapahtuman järjestäjäksi ja vetonaulaksi on palkattu dekkarikirjailija Ariadne Oliver. Tarkkailtuaan tovin kylän seurapiirejä tämä teräväsilmäinen nainen alkaa aavistella, että kaikki ei ole kohdallaan, ja hälyttää paikalle Hercule Poirotin. Poirot huomaa heti, että aikaa on liian vähän… Huolestuneena hän seuraa leikkijöiden katoamista maastoon. Eipä aikaakaan, niin yksi ja toinen alkaa käydä levottomaksi odotellessaan takaisin liian perusteellisia johtolankojen etsijöitä. Kuolleen miehen huvimaja on parasta Agathaa vuodelta 1956.”


"Nasse Housessa vietetään juhlaa. Parisataa vierasta, ohjelma ennennäkemättömän vetävä ja erikoinen. Päänumerona on näet murhaajanetsintäleikki! Kaikkea se rahvaanomainen rahapohatta sir George Stubbs keksiikin – vai keksikö sen joku muu? Hänen tehokas sihteerinsä vai arkkitehtinsä, kartanon entisen omistajan nukkavieru leski vai paikalliset puuhaihmiset. Tuskin kuitenkaan eksoottisen kaunis lady Stubbs, joka sopisi paremmin Diorin mannekiiniksi kuin kartanon emännäksi. Hänen suuren hattunsa alla näyttää todellakin olevan muutama ruuvi löysällä. Karmean leikin järjestäjäksi palkataan dekkarikirjailija Ariadne Oliver, terävä nainen, joka vaistoaa ettei kaikki ole kohdallaan. Hän hälyttää paikalle pikavauhtia vanhan ystävänsä Hercule Poirotin. Juhlan vetonaulaksi, palkinnon jakajaksi – ja oikean murhaajan paljastajaksi."

Ei nyt kuitenkaan ihan parasta Agathaa, mutta lukukelpoinen kirja kuitenkin. Murhatutkimukset eivät näytä etenevän ja Poirotkin lähtee kotiinsa. Häntä jää kuitenkin muutama asia askarruttamaan ja hän palaa parin viikon kuluttua takaisin seudulle ja selvittää asioiden oikean laidan. Koko asetelma osoittautuikin ihan toiseksi, kuin mitä lukijalle aluksi uskoteltiin.

Teosarvio Arvostelevassa kirjalueettelossa 5/1975: "Kirjailijan parhaita tämä ei ole, tutut asetelmat ja kaavat ovat kovin paljaat. Kartanon juhlan kohokohdaksi järjestetään murhaleikki. Uhri, joka piti leikisti surmata, löytyy kuolleena ja silloin tietysti tarvitaan Poirotia. Tutulla rutiinilla päästään tarinassa melko pitkälle. Näissä klassisen koulun salapoliisiromaaneissa tulisi mielestäni ainakin jossain määrin noudattaa vanhoja draaman lakeja eli ajan, paikan ja toiminnan yhteyttä. Katkokset ja siirtymät vesittävät jännitystä eikä lopun yllätys jaksa paljon tehota. Ei Christie silti koskaan aivan huono ole."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti