Agatha Christie

Englantilainen Agatha Christie (1890–1976) on kaikkien aikojen kuuluisimpia jännitys- ja rikoskirjailijoita. Hänen kirjojaan on myyty yli kaksi miljardia ja käännöskielien lukumäärä on 45. Romaaneja ja novellikokoelmia kertyi noin 80. Lisäksi hän laati tusinan verran näytelmäkäsikirjoituksia. Näistä kuuluisin lienee Hiirenloukku (The Mousetrap), jota on esitetty Lontoossa vuodesta 1952 lähtien ja se on pisimpään yhtäjaksoisesti ohjelmistossa ollut näytelmä maailmassa. Luvut perustuvat Christien virallisen sivun ilmoitukseen. Eri lähteissä kerrotaan muitakin lukuja. Kirjailijattaren elämänvaiheista voi lukea yllämainitulta kotisivulta tai hänen omaelämänkertateoksestaan ”Vanha hyvä aikani” (Wsoy 1977).

Agathan salapoliisikirjat ovat pääasiassa klassisen rikoskirjallisuuden kultaisen kauden ”whodunit” – tyyppisiä kertomuksia. Ensin tapahtuu rikos, jota päähenkilö alkaa tutkia. Keräämiensä johtolankojen avulla hän päättelee kuka on syyllinen. Lukijalle annetaan yleensä myös mahdollisuus annettujen vihjeiden nojalla päätellä rikoksen tekijä. Painotus ei ole itse rikoksessa, eikä sen suorittamisessa vaan sen ratkaisemisessa. Aivan kirjan lopussa paljastetaan syyllinen. Agatha Christie yleensä koettaa kiinnittää lukijan huomion muutamaan todennäköiseen syylliseen, mutta lopussa rikoksen tekijäksi paljastuukin vähemmälle huomiolle jäänyt kirjan henkilö.

Elämänkertateoksessaan ”Vanha hyvä aikani” hän kertoo mieltymyksestään vanhoihin taloihin ja sen huomaa hänen romaaneissaan. Useissa kirjoissa kuvataan seikkaperäisesti rakennuksia ja ne ovat joskus tärkeällä sijalla juonessa. Vanhat lasten lorut ovat toinen usein esiintyvä aihe hänen kirjoissaan. Tapahtumapaikat ovat usein maalaiskartanoita tai lomahotelleja. Kirjoissa kuvataan 1900-luvun alkupuolen perinteistä brittiläistä elämänmenoa puutarhanhoitoineen, teenjuonteineen ja palvelijoineen. Huomattavan usein henkilögalleriassa on eläkkeellä oleva majuri tai muu sotilashenkilö.

Agatha Christie matkusteli paljon ja tämä näkyy hänen kertomuksissaan aidontuntuisina miljöökuvauksina. Hän on oikeasti matkustanut Orient Expressillä ja Niilin höyrylaivalla. Toisen miehensä mukana hän kolusi laajalti Keski-idän arkeologisilla kaivauksilla. Niinpä hän saattoi kirjoittaa luontevia kuvauksia sellaisiin kirjoihin kuin ”Kuolema Niilillä”, ”Murha Mesopotamiassa”, ”He tulivat Bagdadiin” ja ”Idän pikajunan arvoitus.”