3.7.2018

Syyttävä sormi

Agatha Christie
Syyttävä sormi

WSOY 1972 - Sapo 142
The moving finger 1943

"Lymstockin kylään leviää nimettömiä kirjeitä. Yksi toisensa jälkee ovat kyläläiset vastaanottaneet näitä herjoja, kiihtyneet, kalvenneet, kätkeneet häpeillen kaappeihinsa tai heittäneet tuleen. Sitten tulee tietoon ensimmäinen itsemurha, ja toinenkin. Kuka on seuraava? Mutta punaiset täplät palavat neiti marplen poskilla: tuntemattoman syyttäjän juonet tulevat kohtaamaan yhtä armottoman vastuksen."

Jerry Burton on maahansyöksyn kokenut lentäjä joka muuttaa sisarensa Joannan kanssa toipumaan Lymstockin pikkukaupunkiin. He saavat nimettömän parjauskirjeen ja käy ilmi, että useimmat muutkin ovat sellaisen saaneet. Poliisi tutkii asiaa, mutta ovelaa häijyläistä ei saada paljastetuksi. Kun eräs kirjeen saanut tekee itsemurhan, alkaa tutkimukset saada vauhtia ja paikalle kutsutaan Lontoosta asiantuntija. Agatha Christie kuvaa kirjassa monia meheviä henkilöitä ja sekä Jerry, että Joanna rakastuvat. He kosivat mielitiettyjään, mutta molemmat saavat rukkaset. Jerry saa ne Meaganilta, jota kukaan ei koskaan huomioi ja Joanna kaupungin lääkäriltä. Tapahtuu toinenkin murha eikä Lontoon asiantuntija selvitä vieläkään rikosta. Niinpä papin rouva kutsuu paikalle pahuuden asiantuntijan, neiti Marplen. Tämä astuu kuvaan vasta tarinan loppupuolella ja kerää langan pätkät siististi kokoon paljastaen syyllisen tyylikkääseen ja vaatimattomaan tapaansa. Lopulta rakkausasiatkin kääntyvät parempaan päin. Tarinassa ei ole liiemmin jännitystä, mutta muuten ihan mukava kirja.


Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1973: "Christien vuosien takaista tuotantoa, joka väläyttelee grand old ladyn voiman vuosien tuntomerkkejä viimeksi suomennettuihin teoksiin verrattuna huomattavasti nautittavammin. Klassinen rikosjuoni, nimettömien kirjeiden aiheuttama kohtalokas tapahtumasarja polveilee hieman poukkoillen, mutta lomaan mahtuu myös aika pitävää ajan- ja paikankuvausta, jopa tiettyä luonnetyypittelyä. Tuottaa tuskin pettymystä Agathan ja perinteisen dekkarin ystäville."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti