He tulivat Bagdadiin
WSOY 1987
They Came to Baghdad 1951
”Suuria asioita on tekeillä. Yhdysaltain presidentin ja korkean neuvostojohtajan – mahdollisesti itsensä Stalinin – on määrä kohdata toisensa Bagdadissa. Salaisen huippukokouksen tarkoituksena on selvittää erimielisyydet idän ja lännen välillä. Mutta myös vastavoimat ovat liikkeellä. Valpas salainen palvelu saa selville, että monihaarainen, koko Keski-idän kattava maanalainen järjestö aikoo tehdä kaikkensa torpedoidakseen kokouksen, sytyttääkseen uuden suursodan, murhatakseen ainakin toisen johtajista. Keskelle uhkaavaa tilannetta saapuu Lontoosta Victoria Jones etsimään rakastettuaan, vaaleaa Edwardia. Kun haavoittunut salainen asiamies kuolee hänen hotellihuoneessaan, Victoria huomaa joutuneensa rakkauttakin suurempaan seikkailuun.”
Victoria etsii seikkailua ja sitä hän todella saakin. Bagdadiin päästyään hän on käymässä nukkumaan kun makuuhuoneen ovi heilahtaa varoituksetta auki ja sisään livahtaa mies joka lukitsee oven jälkeensä ja sanoo hätäisesti: ”Piilottakaa herran tähden minut jonnekin… ja äkkiä…” Victoria toimii nopeasti, mutta takaa-ajajien mentyä mies ei enää nousekaan. Vaivalloisesti mies kuiskaa ”Lucifer… Basra… Lefarge.” Sitten hänen päänsä nytkähti vähän ja hän jäi makaamaan liikkumatta. Agatha Christie tunnetaan parhaiten perinteisistä salapoliisiromaaneistaan, joissa rikoksia ratkaisevat neiti Marple ja Hercule Poirot. Parhaimmillaan hän on mielestäni kuitenkin tämän kaltaisissa seikkailuromaaneissa. Tämä on mukava ja jännittävä tarina, jonka tapahtumaympäristön hän seudulla oleskelleena elävästi kuvaa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8 / 1987: "Agatha Christien ehtymättömästä varastosta on löytynyt vielä 1950-luvun alussa julkaistu ja ainakin näin kesälukemiseksi ihan hauska seikkailuromaani, jossa murharouva hyödyntää nokkelasti kaukoidän tuntemustaan ja silloisia matkaolosuhteita lähettämällä veikeän kuminaamaisen ja vikkeliä valheita sepittelevän sankarittarensa rakkaudenkohteensa jäljille Bagdadiin ja päätäpahkaa vaarallisen maailmanvalloitushankkeen pesäpaikkaan. Vauhtiin päästyään kepeän iloitteleva ja ties vähän parodinenkin seikkailu polveilee riehakkaasti uskottavien ja vähemmän uskottavien käänteiden varassa, ja tekijän hyväntuulisuus tarttuu lukijaankin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.