Agatha Christie
Roger Ackroydin murha
Otava 1929 (nimellä "Kello 9.10")
WSOY 1959 – Sapo 348
The Murder of Roger Ackroyd 1926
”Christien vuonna 1926 kirjoittama Roger Ackroydin murha avasi tien hänen kirjalliselle menestykselleen. Tämä lukitun huoneen arvoitus, jossa Hercule Poirotin harmaat aivosolut joutuvat jälleen kovalle koetukselle, on Dame Agathen kuuluisimpia ja parhaimpia jännitysromaaneja! Tarinan kertojanääni kuuluu poikkeuksellisesti maalaislääkäri tohtori Sheppardille, joka on tilapäisesti ottanut Poirotin tutumman apulaisen, Hastingsin roolin. Rikas leskirouva Mrs. Ferrars löytyy kuolleena. Tohtori Sheppard epäilee kuolemaa itsemurhaksi. Mutta sitten kuolee myös Roger Ackroyd, joka oli aikonut viedä leskirouvan uudelleen vihille. Roger Ackroydin murha kuuluu kaikkien itseään kunnioittavien dekkarinlukijoiden lukulistalle! Eikä siitä voi paljon tämän enempää sanoa, koska muuten teoksen arvoitus paljastuu.”
Kertojana on tohtori Sheppard, joka asuu uteliaan, juoruilevan sisarensa Carolinen kanssa Poirotin naapurissa. Tarina on oikeaoppinen salapoliisikertomus, missä epäilykset kohdistuvat jokaiseen vuoronperään. Kellonaikoja ja alibeja, motiiveja ja keinoja pohditaan. Poirot tietää kaikkien salaavan häneltä jotain, mutta siitä huolimatta hän penkoo totuuden esiin. Tapansa mukaan Agatha järjestää loppuun yllätyksen. Usein juuri vähiten epäilty osoittautuu murhaajaksi hänen kirjoissaan. Tämän kirja loppukäänne on tosiaan yllätyksellinen, mutta vielä paremmaksi Agatha pistää viimeisessä Poirot -tarinassaan Esirippu. Siinä lukijaa odottaakin oikein jymy-yllätys.
Agatha Christie
Neljä suurta
WSOY 1978 - Sapo 216
The Big Four 1927
”Hercule Poirotilla on niin kova pähkinä purtavana, että hänen on otettava avukseen kaksoisveljensä Achille Poirot. Vastustajana ei näet ole mikään surkea myrkynsekoittaja, ei kodikas murtomies, vaan Neljä suurta, rikollisten ylimystöön kuuluvan tuhojärjestön johtokunta. Se tavoittelee valtaa ja sillä on keinot sen saavuttamiseksi: terävät aivot, suuri raha sekä murhiin kouliutunut asiamiesverkosto. Kaikki alkaa siitä kun outo mies ilmestyy sokkitilassa Poirotin makuuhuoneeseen kuolemaan. Koplan jäljittäminen vie Hercule Poirotin ja hänen pikemmin uskollisen kuin älykkään Watsoninsa seikkailuista toiseen. Tapaukset näyttävät erillisiltä, mutta kaikissa on yhteisenä tekijänä Neljä suurta.”
Tästä Agatha Christien varhaisesta kertomuksesta tulee mieleen Edgar Wallacen tarinat samalta vuosikymmeneltä. Poirot istuskelee kotonaan harmaiden aivosolujensa kanssa, mutta lähtee myös kenttätöihin ja joutuu kapteeni Hastingsin kanssa rosvojen kynsiin. Hän matkustaa mannermaalle, tekee vaikuttavan katoamistempun ja joutuu niinkin tiukkaan paikkaan, että ajaa kuuluisat viiksensä! Poirot on siis aktiivisempi kuin ratkoessaan monia kartanomysteereitään. Kyseessä on mukavan erilainen Poirot-tarina.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1978: "On täysi syy olettaa, että hän on kaiken sen takana. - Minkä takana? -
Kaiken. Maailmanlaajuisen levottomuuden, kaikkien kansojen vitsauksena
olevien työselkkausten ja silloin tällöin puhkeavien vallankumousten."
Kuka romaanihenkilö voidaan esitellä noin komeasti? Tietenkin
kiinalainen Li Chang Yen, yksi Agatha Christien puolen vuosisadan takaa
löydetyn Poirot-romaanin nimen tarkoittamista "neljästä suuresta".
Agathahan ei toki koskaan ole ollut mikään poliittinen ajattelija, mutta
verrattuna 20-luvun muuhun, enimmältään kivikuolleeseen
jännityskirjallisuuteen hänen hupatuksensa ovat sentään jopa hilpeitä.
Ylipäätään "Neljän suuren" käännättämistä voi kyllä puolustaa, sillä
paitsi kuriositeettina sillä on arvoa ihan sellaisenaankin,
pikkujännittävänä luettavana."
Agatha Christie
Sininen juna
Otava 1940
WSOY 1959 – Sapo 162
The Mystery of the Blue Train 1928
"Miljonäärintytär Ruth Kettering saa isältään lahjaksi kuuluisan rubiinin, jonka sanotaan tuottavan epäonnea omistajalle. Avioliittoonsa tyytymätön Ruth päättää matkustaa Rivieralle ja ottaa ihailemansa rubiinin mukaan isänsä varoituksista piittaamatta. Sinisen junan matkustajista kenenkään ei pitänyt tietää aarteen olemassaolosta, mutta junan pysähtyessä Lyonissa paljastuu yön aikana tapahtunut raaka ryöstömurha. Samalla myös selviää, että kuin sattumalta junan matkustajanaon useitakin Ruthin elämään läheisesti liittyviä henkilöitä. Ja sattumalta mukan on myös Hercule Poirot. Junamurha panee mestarisalapoliisime harmaat aivosolut kovalle koetukselle ja ennen kuin mysteeri ratkeaa, hän joutuu seulomaan niin Lontoon alamaailman kuin Rivieran hienostopiirit."
Rikkaan miehen tytär on pettynyt avioliittoonsa ja isä painostaa häntä ottamaan eron kelvottomasta aviomiehestä. Tytär kuitenkin murhataan Ranskan halki kulkevassa ’Sinisessä junassa.’ Junassa matkustaa sattumalta myös hiljattain rahaa perinyt vaatimaton seuraneiti sekä ei niin vaatimaton salapoliisi Hercule Poirot. Murhatulta on ryöstetty rubiinikoru ’Tulensydän.’ Poirot alkaa tutkia juttua yhdessä ranskan poliisin kanssa. Tämä on keskitasoinen Christien salapoliisiromaani, jossa henkilöt jäävät Poirotia lukuun ottamatta etäisiksi. Rikastuneen seuraneidin läsnäolokin jää tarinan kannalta jotenkin irralliseksi ja hyödyntämättä.
Sininen juna (Le Train Bleu) oli kuuluisa ranskalainen luksusluokan yöpikajuna Calais’sta Ranskan Rivieralle. Brittiläiset rikkaat ja kuuluisuudet matkustivat sillä suosittuihin Etelä-Ranskan lomakeskuksiin.
Aikataulut oli sovitettu niin, että noustuaan brittiläiseen junaan Lontoon Victoria-asemalla klo 15 ja vaihdettuaan Ranskassa Siniseen junaan, matkustaja oli perillä Nizzassa seuraavana päivänä klo 19. Nimensä juna sai tummansinisistä makuuvaunuistaan.
Agatha Christie
Seitsemän kellon salaisuus
WSOY 1952 – Sapo 78
The Seven Dials Mystery 1929
”Nuori huoleton joukko viettää viikonloppua vanhassa kartanossa kun kuolema puuttuu peliin: Gerry Wade, jolle uni tosin aina on maistanut tavallista paremmin, vaipuu siihen kenenkään arvaamatta ikuisesti. Tutkimukset paljastavat näennäisen syyn: liian suuri annos unilääkettä. Tapaus merkitään itsemurhaksi. Mutta kellojen arvoitus on yhä ratkaisematta. Niiden seitsemän herätyskellon, jotka onnettomuusaamuna tikittivät sievästi rivissä Gerryn huoneen takanreunustalla. Tästä Agatha lähtee kehittelemän monisäikeistä juonta. Yllätys seuraa toistaan ja jännitys kiristyy äärimmilleen.”
Nuori lady Eileen Brent – tuttavallisemmin Bundle – on päähenkilönä mukavassa tarinassa. Hän koettaa ystävineen selvitellä murhamysteeriä, joka liittyy joihinkin salaisiin papereihin. Miehet ovat vätyksiä ja ”aaseja”, tyttöjen ollessa rohkeita ja neuvokkaita. Taustalla häärää turvallinen tarkastaja Battle Scotland Yardista. Yläluokan nuoret ovat vailla toimeentulon huolia ja ajelevat omilla ’kahden istuttavilla’ autoillaan kartanosta toiseen ja välillä Lontooseen. Mukava ja viihdyttävä tarina sisältää ripauksen romantiikkaakin.
Agatha Christie
Rikos yhdistää
WSOY 1986 – Sapo 298
Partners in Crime 1929
“Tommy ja Tuppence ovat menneet naimisiin ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. – Kunpa jotakin tapahtuisi, Tuppence huokaa ja haukottelee. Kuule, Tommy, eikö sinuakin haluttaisi lähteä ajamaan takaa saksalaisia vakoilijoita? Kuin vastaukseksi ovikello soi ja sisään astuva Tommyn pomo tarjoaa heidän hoitoonsa konkurssin partaalla olevaa lafkaa nimeltä Kansainvälinen Etsivätoimisto. Aluksi näyttää siltä, että lihava vanha mies, jolla on huikentelevainen vaimo, jää heidän ainoaksi asiakkaakseen. Mutta sitten kun alkaa tapahtua, alkaa todella tapahtua. Ensin tulee rasvatukkainen keikari, joka on hukannut morsiamensa, sen jälkeen heti perään vaaleanpunaisen helmen tapaus, sitten sanomalehteen pukeutunut mies…”
15 rikoskertomusta, joita ei oikein uskoisi Agatha Christien kirjoittamiksi. Jotenkin lapsellisen tuntuisia tarinoita joissa pariskunta jäljittelee erilaisia tunnettuja salapoliiseja. Kirja on höyhenen kevyttä viihdettä. Agatha kirjoitti tästä pariskunnasta parempiakin tarinoita.
Vuosina 1983-1984 brittiläinen ITV esitti 10-osaisen Tommy ja Tuppence - sarjan "Partners in Crime" jota ilmeisesti esitettiin Suomessakin. Yle esitti vuonna 2017 saman nimisen korkeatasoisen ja jännittävän BBC:n sarjan. Sen jaksot eivät kuitenkaan perustuneet tämän kirjan tarinoihin, vaan kahteen muuhun T&T - kirjaan.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1986: "Vuonna 1929 ilmestyneeseen rikoskertomuskokoelmaan sai Suomessa tutustua pari vuotta sitten televisiosarjan avulla. Etsivinä toimivat Tommy ja Tuppence, 20-lukulainen aviopari. Tuppence on kuin Hilja Valtosen sankarittaret, Tommy jää vielä kapeammaksi. Toisena yhteen sitovana tekijänä toimivat viittaukset salapoliisikirjallisuuden sen ajan suuriin nimiin ja heidän työtapoihinsa. Muutamat tarinoista ovat salapoliisikirjallisuuden klassikkoja ja kiehtovat Agatha-faneja. Mutta vanhan rouvan asenne rikoksiin ja niitten selvittelijöihin herättää nykyisin lähinnä hämmennystä. Miljöö ja tavat ovat totta, mikään muu ei."
Agatha Christie
Murha maalaiskylässä
WSOY 1954 - Sapo 8
Murder at the vicarage 1930
“St. Mary Meadin kylän uneliaan rauhan rikkoo pahansisuisen eversti Protheroen murha. Miehen kuolema ei tule kenellekään yllätyksenä, sillä sitä tuntuu toivovan yksi jos toinenkin aina kirkkoherrasta paikkakunnalla majailevaan taidemaalariin. Jopa everstin kauniilla vaimolla ja tyttärellä näyttäisi olevan syytä hankkiutua kiusanhengestä eroon. Neiti Marple pitää virkeät silmänsä auki, kuuntelee, miettii ja vetää johtopäätöksensä, joiden perusteella surmatyön todellinen tekijä joutuu viimein käpälälautaan.”
Jane Marple oli esiintynyt jo vuonna 1927 Royal Magazinessa julkaistussa novellissa The Tuesday Night Club. Suomeksi tämä novelli Tiistaikerho ilmestyi kokoelmassa Kolmetoista (WSOY 1983). Murha maalaiskylässä on ensimmäinen Marple -romaani. Pikku kylässä elelevä vanha neiti ymmärtää ihmisluontoa eikä nielaise sellaisenaan kaikkea kuulemaansa, vaan ottaa huomioon epärehellisyyden. Kertojana on paikkakunnan kirkkoherra, jonka kotoa löytyy ruumis. Poliisin ohella murhaa tutkii kirkkoherra, apunaan neiti Marple. Tässä ensimmäisessä Marple -romaanissa neiti pysyttelee kainosti taka-alalla vaikka näytteleekin lopussa ratkaisevaa roolia. Hyvä kirja.
Agatha Christie
Herra Quin esittäytyy
WSOY 1988 - Sapo 314
The mysterious Mr. Quin 1930
“Kaksitoista kovakuorista rikospähkinää Agatha Christien parhaalta luomiskaudelta. Sankareina salaperäinen herra Quin, jonka miltei yliluonnollisen terävät aivot ovat apuna mysteereitä selvitettäessä, sekä herra Satterthwaite, joka liikkuu sulavasti hienoissa seurapiireissä. Herra Satterthwaite on sivistynyt poikamies ja suosittu kutsuvieras. Useimmiten juuri isäntiensä kodeissa hän törmääkin kiperiin ongelmiin – murhia, varkauksia, rakkausdraamoja joissa on kysymys elämästä ja kuolemasta… Vaikka hän taitavasti kerää tosiasiat ja johtolangat, lopullinen ratkaisu karttelee häntä, kunnes paikalle – aina yhtä yllättäen – ilmestyy herra Quin. Herra Quin-jutut olivat Agatha Christien omia suosikkeja hänen yli sadan lyhyen rikostarinansa joukossa.”
Kirja sisältää novellit: Herra Quin esittäytyy, Varjo ikkunassa, Majatalossa, Merkki taivaalla, Krupieerin sielu, Merestä noussut mies, Ääni pimeässä, Helenin kasvot, Kuollut Harlekiini, Siipirikko lintu, Maailman loppu, Harlekiinikuja.
Satterthwaite on joutilas, ikääntyvä heppu joka viettää suurimman osan ajastaan vieraana toisten joutilaiden kartanoissa, Rivieralla tai muissa lomaparatiiseissa. Erityisesti hän pitää herttuattarien seurasta. Hän ei ole mikään harrastelijasalapoliisi, vaan katsoo asioita ulkopuolisen ennakkoluulottomasti ja keksii selityksen vuosien takaisille mysteereille. Kaksi asiaa minua näissä novelleissa närästää: Satterthwaiten ja muidenkin henkilöiden elämäntapa joka tuntuu vieraalta, sekä Harley Quin, joka esitetään mystisenä hahmona. Jos tämä harlekiini olisi tavallinen kuolevainen, hänet voisi paremmin hyväksyä. Muuten tarinat kyllä menettelevät, lukuun ottamatta spiritismikohtausta.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1988: "Kaksitoista Agatha Christien rikoskertomusta 1930-luvulta, jota on luonnihdittu hänen luovaksi kultakaudekseen. Kertomuksia yhdistää toisiinsa kahden vanhan herran läsnäolo ja lähes paranormaaliksi katsottava yhteys heidän välillään. Tilanteiden taustat ja henkilöt luonnehtiva herra Satterthwaite on hienostopiirien suosima kuuntelija ja sivustakatsoja, eräänlainen Agatha Christien tohtori Watson, joka selostaa ja tekee johtopäätöksiä, kun taas arvoituksellinen herra Quin kriisitilanteissa paikalle saapuessaan on kuin itse kohtalo, jolla jo ennalta on kaikkien ratkaisujen avaimet hallussaan eli tavallaan kuin Sherlock Holmes ikään. Taitaaasti punottuja seurapiiririkoksia, rakkautta, yllätyksiä ja kuolemaa sisältäviä kertomuksia toki, mutta peräkkäin luettuna kertomusten teknisen rakennustavan samankaltaiksuus alkaa jo hieman kyllästyttääkin."
